Myöhään kotipihaan päästyäni olin kuulevani ketun nau'untaa. Kevät tuli ensimmäistä kertaa elämässäni vähän varkain.

Tänään Varsinais-Suomen kokoomuksen kiertueella Hemmo ja Satu Seppälän ja Anne Ketolan kyydissä Loimaalla ja Kyrössä. Kummallakin alueella olenkin jo kiertänyt yrityksiä ja kuntalaisia tapaamassa vihkoni kanssa. 27:sta kunnastamme enää pari käymättä. Tämänkin alueen voima on sen yrityksissä ja asukkaissa. Tehdään sitten ruokaa, hydrauliikkaa, lemmikkieläinten ruokaa tai myssyjä. Vain siten voi yhteiset palvelumme rahoittaa ja lapset ja lapsenlapsemme turvallisessa yhteisössä kasvattaa. Ei velalla huomisesta huolehtimatta, kuten viimeiset neljä vuotta on tehty. Eikä yrittäjien ja palkansaajien työn verotusta rajusti kiristämällä . Sellaista rahaa ei ole olemassa.

Jopa 93,1 prosentilla suomalaisista yrityksistä on alle kymmenen työntekijää. Heille pitää jäädä työstään käteen enemmän ja maksetuille veroille tulisi saada parempi kate.

Keskustelin Matti Tilkasen kanssa Lounais-Suomen valuma-alueen ravinnekuormasta ja Aurajoen ja Paimionjoen eroosiosta. Matti muistutti, että myös valuma-alue on arvokasta kansallismaisemaa.

Liikenneyhteydet puhutti täälläkin. Raideliikennettä ja teitämme ei kannata laittaa vastakkain, sillä ne eivät kilpaile samasta rahoituksesta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tiemme tulee laittaa kuntoon ensin. Hyvät kulkuyhteydet ovat kaiken yhteisöllisen elämän ja keskinäisen kaupankäynnin edellytys.

Vaaleihin on enää neljä viikkoa. Välillä mietin, mihin helkkariin oikein olen ryhtynyt, mutta kuulemani viestit ja huolet antavat voimaa yrittää. Ei tätä voi katsoa enää sivusta.