Päiväkirja Kiven sisältä

Päivä 91

Tänään ei juuri jalat maahan ottaneet.

Hansatorilla keskustelin yleisön edessä Pertti Hemilän kanssa Saaristomerestä. Olisi tärkeää, ettei kuolevan meren tilaa ja syitä enää kyseenalaistettaisi, ajanhukkaa kieltää ongelma. Puhuin taas ratkaisuista, fosforin sitomisesta valuma-alueelle, jätevesien laskun kiellosta, ja uudistavasta maanviljelystä. Elävänä meri on paitsi ruuan ja energian lähde myös alusta yrittämiselle kuten kestävälle matkailulle. Miljardien talouskysymys. Kiitos hyvistä ideoista paikalle tulleille!

Yliopiston paneelissa yhdessä Li Anderssonin kanssa. Kukin puolue sai linjata koulutuspolitiikkaansa. Ehkäpä jo liian suureksi paisuneen opetussuunnitelman ongelma onkin puolue- ja ideologialinjaukset? Minusta opettajat ja oppilaat tarvitsisivat työrauhan. Hallinnon ohjaaman hankerahoituksen sijasta pitkäjänteisemmän rahoituksen ja oppimisen tuen. Hansatorilla minulle tuli puhumaan tuttu opettaja, joka sanoi kyyneleet silmissä, ettei jaksa enää. "Tämä ei vaan toimi. En ymmärrä miksei meitä kuulla. Meitä käydään haastattelemassa sekä kunnan, että valtion puolesta, mutta päätökset ovat aina päinvastaisia mitä toivoimme. Inkluusio ei yksinkertaisesti toimi, lapset eivät opi ja ensimmäistä kertaa urallani mietin irtisanoutumista."

Iltapäivällä pääsin puhumaan talouskasvun ja yrittämisen puolesta. Yksi yrittäjä muistutti, että elämme sosialistisessa Suomessa, jossa yrityksen omistaminen määrittelee tekijöidensä ihmisarvon. Valtion omistus on hyvä, yksityinen paha.

Vallan on vaihduttava. Hiljainen purnaus ei auta, äänestäkää uudet päättäjät valtaan, sanon.

Illalla kävin vielä Mikon ja Marian kanssa Ainutlaatuinen Saaristomeri-kirjan hulppeassa julkistustilaisuudessa Logomossa. Salillinen Saaristomeren ystäviä. Pentti-Oskari Kangas kutsui voitonjuhliin Herrankukkaroon.

Eipä tarvinnut yöllä unta kauaa odotella.

Päivä 91 on julkaistu

Copyright © 2024 Pauli Aalto-Setälä