Palasin juuri ensimmäiseltä parlamentaariselta työmatkaltani.

Lensin miltei suoraan meripelastustekniikan jatkokurssilta Bågaskäristä Berliiniin, Itämeri-parlamentaarikkojen kokoukseen (BSPC) kolmehenkisen valtuuskunnan jäsenenä Suomea edustamaan.

Itämeri-parlamentaarikko on saaristolaiselle mieluinen arvonimi. Ymmärrän myös hyvin, ettemme me yksin Suomessa Itämeren turvallisuutta, taloutta ja meriluontoa pelasta, apuun tarvitaan kaikki kymmenen maata. Vain valloitussotaa käyvä Venäjä on suljettu yhteisöstä ulos.

Otimme yhdessä kantaa Ukrainan tukemiseksi, perustimme alueen energiaturvallisuusryhmän ja pohdimme tieteen, koulutuksen ja median roolia yhteiskunnallisten muutosten kuvastimena. Suomi mainittiin useasti, niin liittopresidentti Frank-Walter Steinheimerin puheessa kuin Saksan parlamentinkin lehtereillä. Nato-jäsenyytemme ja koulutusjärjestelmämme sai ansaittua ylistystä.

Demokratiat ja biosfäärit sammuvat pimeydessä.

Berliinistä ehdin juuri ministeri Kai Mykkäsen aloituspuheenvuoroksiIlmastobusiness-seminaariin Aalto-yliopistolle, jossa näytti olevan merkittävä joukko talouden ja ministeriöiden päättäjiä yhteisen asian äärellä.

Vetytalous ja hiilen uusiokäyttö on meille kaikille kymmenien miljardien mahdollisuus.