Päiväkirja Kiven sisältä

Päivä 138

Eilen käynnistyi uuden työpaikkani syysistuntokausi. Työskentelin aamusta alkaen ympäristövaliokunnassa, talousvaliokunnassa ja suuressa valiokunnassa, illalla pidin ensimmäisen puheeni suuressa salissa.

Läpinäkyvyyden kannalta on sääli, että valiokuntatyö on salaista, koska päätyömme jää siten äänestäjiltä piiloon. Näinhän ei monessa muussa länsimaassa ole. Vasta kun saamme jotain valmista aikaan, on tieto julkista. Valiokuntahuoneissa ei myöskään saa kuvata.

Toisaalta näin voi olla hyvä. Täysistunnon keskustelukulttuuri on mihin tahansa työyhteisöön verrattuna niin myrkyllistä, että hyvä ettei leviä muualle taloon ja arkeen. Mutta leviääkö tapamme keskustella ja väitellä kotikatsomoihin?

Illalla puhuin täysistunnossa rasismia vastaan ja yhdenvertaisuuden puolesta. Petteri Orpon erinomaisesti esittelemä hallituksen tiedonanto sai yllättävänkin laajan hyväksynnän. Tosin perussuomalaisten anteeksipyynnöt eivät kelvanneet oppositiopuolueille. Minusta erimielisyyden sietäminen on demokratian ydintä, mutta ihmisarvo ei ole mielipidekysymys. Esitin puheessani huoleni polarisaation lisääntymisestä.

"Niinkuin tiedätte, demokratiat eivät sivistysvaltioissa romahda maan tasalle yhdessä yössä. Vaan rapautuen vähitellen. Vaivihkaa. Katsokaa Unkaria , Turkkia, Puolaa, Itävaltaa, Ranskaa, Saksaa, Yhdysvaltoja.

Juuri tällainen keskustelu mitä käymme, voi lisätä polarisaatiota, diktatuurien polttoainetta.
Amerikkalaistutkijoiden mukaan demokratian hajoaminen on jo alkanut, kun joku seuraavista kolmesta asiasta tulee näkyväksi.

1. Poliittisista vastustajista aletaan puhua vihollisina. Heidät luokitellaan ja heitä nimitellään.
2. Vapaa media demonisoidaan , journalistisen median väitetään olevan vihollisen hallussa, toimittajia vainotaan.
3. Kiistetään laillisten vaalien tulos, jos kansa äänestää väärin.

Hyvät uudet kollegani ja kuulijat kotona, oletteko havainneet näitä ilmiöitä Suomessa? Pystyisimmekö kukin parempaan?"

Kiitos yöllä tulleesta runsaasta palautteesta, pakko myöntää, että ensimmäinen puhe noin arvokkaalta paikalta oli yllättävän jännittävä suoritus. Kuin olisi hypännyt ensimmäistä kertaa lentokoneesta.

Laskuvarjo aukesi, kuten kauan sitten Malmin lentokentällä.

Viiden minuutin puheeni on kuultavissa täältä.

Päivä 138 on julkaistu

Copyright © 2024 Pauli Aalto-Setälä