Neljäs istuntopäiväni Euroopan neuvostossa.

Keskustelut ovat pidempiä kuin eduskunnassa, toistoa paljon. Myös äänestyskäyttäytyminen ja päätösten valmistelu aivan erilaista kuin kotimaassa. Välillä äänestetään paperilapulla, välillä nopeaan tahtiin elektronisesti.

Leirit, lehmänkaupat ja kompromissit häiritsevät ensikertalaista, mutta tämä viikko käy kyllä kurssista kansainvälisen politiikan syvään päätyyn! Suomen valtuuskunta kokeneine virkamiehineen on hyvin valmistautunut ja ahkeran Kimmo Kiljusen johdolla mainio tiimi, vaikka emme samalla tavalla aina ajattelisi - ja äänestäisi.

Ulkoministeri Elina Valtonen viestitti olleensa tämän valtuuskunnan jäsen viime kaudella.

Eilen saimme aikaan monisivuisen kantamme Lähi-Idän kriisiin, tulos on kompromissi. Keskustelu oli yhtä polarisoitunutta kuin julkisessa keskustelussakin. Osa näkee vain palestiinalaisten hädän, osa vain israelilaisten. Molemmat ovat, yhtä aikaa, totta.

Vaadimme välitöntä pysyvää tulitaukoa, panttivankien vapauttamista ja siviilien pommittamisen lopettamista. Barbaarinen, holokaustin jälkeen suurin terrori-isku israelilaisia vastaa on yksi asia, Israelin vastahyökkäyksen aiheuttama Gazan humanitaarinen katastrofi toinen. Jo 25 000 palestiinalaista on kuollut. Kolme kuukautta jatkuneen vastaiskun hinta on karmea.

Tänään salista löytyi yksimielisyys.

Vaadimme 19546 Venäjälle varastetun ukrainalaislapsen vapauttamista ja tutkinnan aloittamista.

Aloituspuheenvuoron piti Ukrainan ensimmäinen nainen, presidentin puoliso Olena Zelenska. Hänen jälkeensä meidän kansanedustajien oli mahdotonta puhua vakuuttavammin.

Slava Ukraini!