"Oikein hyvää kiitos, fiksua porukkaa joka puolueessa, näyttää aina ulos pahemmalta."

Vastasin. Söin Rautatieasemalla hampurilaisen ja hyppäsin pitkän viikon jälkeen junaan.

Sitten jatkan julkisten ja yksityisten viestien lukemista kännykästäni. Vihreiden Atte Harjanne syyttää levävesistä ja kituvista kalakannoista, toinen rajalaista, josta väittelin Amnestyn Frank Johanssonin kanssa Ylellä, kolmas lakoista.

Kaikki pilalla.

Koska hallitus ei hyväksynyt toisen metsämaa Ruotsin kanssa EU:n ennallistamisasetusta sellaisenaan. Ei luovuta lainsäädäntövaltaa SAK:lle ja puolustautuu Venäjän hybridivaikuttamista vastaan.

Monimutkaisia asioita tietysti jokainen, vain otsikot ovat yksinkertaisia. Orpon hallitus esimerkiksi jatkaisi ennallistamisneuvotteluja, jotka Marinin hallitus aloitti, muttei ennakkovaikuttamisessaan onnistunut. Hallituksen mukaan Suomesta ja Ruotsista yritettiin leipoa muiden metsien ennallistamisen maksaja.

Taistelu luontokadon, ilmastokriisin ja Itämeren rehevöitymisen estämiseksi jatkuu kyllä. Ja kyllä, järkevilläkin luontotoimilla on Suomessakin vastustajansa, mutta myös kiihkeimmät puolustajat tekevät kompromisseista vaikeita. Motiivejakin on varmaan monia, mutten lähde samaan painiin.

Metsiemme hiilinielujen romahduksen todellisen syynkin moni tietää. Lakkasimme sodan takia polttamasta venäläistä puuta ja aloimme polttaa omaa metsäämme. Kumpikaan ei ole hyvä ratkaisu, mutta hiiltä vapautuu ilmakehään yhtä paljon, riippumatta siitä kummalla puolella rajaa honka pesässä palaa.

Suomi mitattiin jälleen maailman onnellisimmaksi maaksi- ja voittoa protestoi ankarammin suomalaiset. Onnea on vapaus valittaa.

Aiemmin Suomi on valittu vapaimmaksi, vakaimmaksi ja toiseksi vähiten korruptoituneeksi maaksi.

Mutta onko maailman onnellisimmalla kansalla oltava aina maailman onnettomin oppositio?

Menen Mörkön kanssa rantaan, josko olisi tuttuja paluumuuttajia paikalla. Ehkä turhautuminen jäisi kaislikkoon, sillä homma on kesken.