Päiväkirja Kiven sisältä

Päivä 190

Keskustelin perjantaina kokoomuksen teltalla Raisiossa muutaman ohikulkijan kanssa eurovaaleista. Sodan aikana turvallisuus on päivänselvä pääteema, siksi kärkenä näissäkin vaaleissa ja sanoissa.

Ryhmäkokouksessa muistutin, että kokoomuksen pitäisi uskaltaa puhua myös niistä meille tärkeistä teemoista, joista ei kysytä. Tai jotka ovat ärsyttäviä ja ongelmallisia. Kuten kestävästä ympäristö- ja luontopolitiikasta.

Greta Thunberg (ja Suomessa vihreät) masensi muutamassa vuodessa katastrofipuheillaan puoli maailmaa. Vastakkainasettelu vahvisti ilmastotoimia vastustaneita puolueita, muttei ympäristöliikettä. Vihaiset profeetat ovat nyt haalistuneet, kuten vihreiden kannatuskin, mutta ilmastokriisi ei ole kadonnut mihinkään.

Ei erityisen tuloksellista vaikuttamista.

Thunberg osoittaa edelleen mieltään, nyt avoimemmin markkinataloutta ja esimerkiksi Israelia vastaan. Suomessa Vasemmistoliitto on sanoittanut ilmastokriisin osaksi vasemmistolaista talouspolitiikkaansa, joka perustuu yritysvastaisuuteen, työn ja yritysten lisäverotukseen, aivan kuin emme jo olisi maailman ankarimmin verotettua kansoja.

Ilmastokeskustelun vasemmistolaistuminen ei saisi tarkoittaa sitä, että jättäisimme ympäristö, tasa-arvo ja ihmisoikeuskysymykset kokonaan muille. Vaikka olisivatkin niputettu meistä väärin.

Sivistysporvarit ovat sitoutuneet päästöttömään tulevaisuuteen, puhtaaseen siirtymään ja luontokadon hillitsemiseen. Tavoitteet on neuvoteltu hallitusohjelmaan. Toteuttaminen ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Yrityksillä on meidän poliittisten päättäjien rinnallamme valtava vastuu.

Puhtaan siirtymän investoinnit aiheuttavat paitsi pelkoa, myös luonnolle haittaa. Tarvittavilla aurinkopaneelipuistoilla ja tuulipuustoilla on myös luontohaittoja. Joudumme arvioimaan entistä analyyttisemmin haittojen ja etujen suhdetta, toimenpiteiden hyväksyttävyyttä. Kuten teimme ympäristövaliokunnassa viime viikolla. Avasimme luonnonsuojelulain puhtaan energian siirtymän vauhdittamiseksi. Ympäristövaatimuksista tinkimättä. Vihreät ja vasemmistolliito vastustivat muutosta, muut puolueet sain mukaan. Myös työllisyys- ja talousargumentit kuuluvat porvarilliseen pohdintaan, eikä sitä tule hävetä.

Vaikka kysymykset ovat vaikeita, loppujen lopuksi valinta on helppo.

IIimastokriisi on eksistentiaalinen kysymys, olemassaolomme uhka. Tiedemiehet ovat perusasiasta yksimielisiä. Kärvennymme elävältä jos emme lopeta fossllisten polttoaineiden käyttöä. Puolet maailmantaloudesta on riippuvainen luonnosta. Arviolta 150 biljoonaa dollaria. Elinympäristöjen tuhoutuminen on jo johtanut massiiviseen luontokatoon Suomessakin.

Lämpötila nousee edelleen, mutta on hidastettavissa.

Viime vuonna Suomen kokonaispäästöt laskivat yli 10%. Energiatuotanto ratkaisee, sillä 70% päästöistä tulee energiasta. Fossiilisia polttoaineita poltettiin taivaalle reilusti aiempaa vähemmän.

Hidasta on, mutta etenemme.

Ei pelotella tätäkin sukupolvea tainnoksiin.

Toimitaan.

Pauli Aalto-Setälä

Pauli Aalto-Setälä on saaristossa asuva kokoomuksen kansanedustaja, joka lopetti yritysjohtajana, jotta voisi keskittyä kokonaan suomalaisten hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistämiseen sekä Saaristomeren pelastamiseen.

Julkaistu