Istuntotauko alkaa tänä kesänä tavallista myöhemmin. Rajaturvallisuus ja Yle-työryhmä viivästyttävät lomasuunnitelmia.

Ei haittaa.

Turvallisuusviranomaisten toivoma ja perustuslakiasiantuntijoiden vastustama rajaturvallisuuslaki yritetään saada kiireellisesti voimaan. Suomalainen poikkeuslaki tarvitaan, koska olemme Venäjän hybridihyökkäysten kohteena eikä yhteistä EU:n oikeuskäytäntöä välineellistetyn maahanmuuton torjuntaan vielä ole. Käytännössä kyse on käännyttämisestä rajalta.

Kohta se on Venäjän johtaman ihmisvirran estämiseksi mahdollista.

Huoli rajaturvallisuudestamme yhdistää puolueita yli rajojen. Keskusta ja SDP:kin asettui lain kannalle saatuaan haluamansa muutokset esitykseen. Valiokuntakollegani Eveliina Heinäluoma perusteli SDP:n kannan osuvasti Demokraatti-lehden kolumnissaan.

Parlamentaarisesta Yle -ryhmän työstä ja päätöksistä minun on vaikea sanoa mitään. Monestakin syystä.

Ensimmäisen kauden edustaja putoaa Arkadianmäelle alastomana kuin Arnold Schwarzenegger Terminatoreissa. On osaamista kertynyt paljon tai vähän, on se riisuttu.

Vähitellen rooli löytyy -useimmilla. Esimerkiksi ympäristö- ja ilmastokysymyksissä olen saanut yli puoluerajojen niin muodollista kuin käytännöllistäkin roolia jo ensimmäisen vuoden aikana.

Mediakysymykset ovat vaikeampia. Kuten tämä Yleisradio. Poliitikoilla menee sisällöt ja verovaroin rahoitettu yrityskonserni suloisesti sekaisin. Ensimmäisen on oltava poliitikoilta suojassa, jälkimmäisen ei.

En ollut parlamentaarisen Yle-ryhmän jäsen enkä asiantuntija. Varajäsenet, kuten Susanne Päivärinta ja minä, emme osallistuneet työhön lainkaan.

Aikansa kutakin.