Pääsin tänään kaivurin ohjaimiin. Oli hauskaa hommaa. Konkreettista.

Osallistuin välipäivänä Paimionjoen koskien kunnostustyöhön. Kymmenen kosken ennallistamisen takana on erinomaisen sinnikäs Paimionjokiyhdistys, kunnista rahoittamassa Koski TL, Lieto ja Marttila sekä tietysti alueen maanomistajat.

Kunnostuksilla palautetaan koskialueita lähemmäs luonnontilaa ja parannetaan vesieliöiden elinympäristöjä. Kutupaikkoja tulee lisää.

Kunnostussuunnitelmat teki Arto Hautala, työn ohjaamisesta vastaa paikanpäällä Eero Hakala ja käytännöntyöt kaivinkoneella operoi taitava Petteri Lehtovaara. (Häneltä sain pikakurssin kaivuriin, kiitos.)

Valtion tuki tulee Varsinais-Suomen Elyn kautta, kolmannes 100 000 euron kokonaisbudjetista. Esimerkillistä työtä, joka ei yllä luontokato-otsikoihin asti.

Kadulla istuminen on näyttävämpää.

Luontokato hidastuu näin. Ennallistamisen vaikutukset ulottuvat Itämerelle saakka, sillä Paimionjoki on valuma-alueeltaan ja virtaamaltaan suurin Saaristomereen laskeva joki. Aurajokeakin pidempi.

Esimerkillistä.