Itämeriviikko.

Julkaisimme tällä viikolla  Itämeriraportin, jossa kahdeksan asiantuntuntijaa arvioi Itämereen kohdistuvia uhkia. Kirjoitin varjolaivaston muodostamasta öljyonnettomuuden uhkasta, kollegat hybridisodankäynnistä, ekologisesta tilasta, kauppamerenkulusta, Saaristomeri-ohjelmasta.

Itämerestämme on tullut hybridisodankäynnin koekeittiö, jossa kaapeleita katkeilee, GPS-karttoja häiritään ja sotilaallinen läsnäolo kasvaa.

Meidät kirjoittajat yllätti erityisesti tekemämme kyselytutkimus, jossa kansalaisilta kysyttiin mikä heitä huolettaa eniten.

Vastaus ei ollutkaan Venäjä, eikä sodan uhka, vaan meremme rehevöityminen ja likaantuminen. Peräti 41% vastanneista piti Itämeren saastumista suurimpana ongelmana.

Se ei vastaa esimerkiksi median Itämeri-uutisointia.

Kokoomuslaisista joka kolmas piti Itämeren rehevöitymistä suurimpana ongelmana. 

Kolme huomiota:

1.  Itämerityöllemme on kansantuki.  Jo tehdyllä työllä on arvo ja lisäpanostuksille on lupa ja tarve.

2.  Suomalaisten luottamus sotilaalliseen valmiuteemme on korkeampi kuin kansallisomaisuutemme, meriluonnon,  hoitamiseen. Itämeren ekologinen tila on myös turvallisuustekijä esimerkiksi ruokaturvan ja elinympäristön näkökulmista. Saaristomeri-ohjelmaa on jatkettava seuraavankin hallituksen toimesta.

3. Ilmastonmuutoksen vaikutusta meriluontoon ei täysin ymmärretä. Tarvitaan lisää viestintää ja lisää markkinataloutta. Vihreän siirtymän investoinnit tarvitaan globaalisti korvaamaan fossiiliset energiat öljy, maakaasu ja kivihiili.

Torstaina minulta jäi firman pikkujoulut väliin sillä ystäväni Kimmo Ohtonen sai kolme vuotta valmistellun Haahka-dokumenttinsa valmiiksi.  Ensi-illassa oli paljon mertensuojelijoita paikalla, rengastajista minkinmetsästäjiin.

Elokuva oli erinomainen, kaunis ja herkkä.

Aivan kuten meremmekin.